perjantaina, maaliskuuta 09, 2012

Vietnam / Phu Quoc (osa 1)

Saigonista otettiin erittäin vahvasti suuntaa lounaaseen kaakon sijaan. Alunperin oli kaavailtu, että isketään Con Daon vankilasaarelle looppaamaan tyrmien syvyyttä, mutta lennon hinnan ja majoituksien resort-tyylisyyden vuoksi päätettiin ottaa Phu Quocin saari näppeihin pidemmän ajan puitteissa väkevällä tavalla. Bookattiin Saigonista koodinimi "vicky" nimiseltä fixeriltä yön yli kestävä taksi-bussi-skootteri-katamaraani -yhdistelmämatka saarelle hintaan 30USD per feissi. Matkaan lähdettiin kymmenen aikaan illalla ja perillä oltiin monen mutkan kautta joskus kymmenen aikaan aamulla. Matkalla päästiin kokemaan mm. paikkallinen "ABC" levähdyspaikka sekä saatiin skootterikyytiä aamuöisessä Rach Gian satamakaupungissa, joka ei tosin kuulunut hintaan. Taisi maksaa 50 000 dongia eli kaksi euroa ja matkaa muutama tuhat metriä.


Thaimaassa saatujen kokemuksien mukaan pienet saaret otetaan parhaiten lujaan otteeseen ottamalla heti alussa skubu alle ja lähdetään katselemaan sopivaa majoituspaikkaa. Tällaista vaihtoehtoa ei taksikyydillä ole ellei halua maksaa itseään kipeäksi paikalliselle suharille. Lounaan jälkeen etsittiin saaren suurimmasta asutuskeskuksesta Dong Duongista mopovuokraamo, josta otettiin alle 125 kuutioiset vauhtihirmut, joilla saavutettiin GPS-mittauksen mukaan kuolemaa halveksuva 90 kilometrin tuntinopeus! Lähdettiin kohti etelää tarkoituksena katsastaa vastaantulevia majoituksia ja valita mieleinen. Tiedustelutiedon niukkuudesta johtuen ei tiedetty että edessä oli erittäin pitkä pätkä lähes autiota ja pölisevää hiekkatietä. Etelästä löytyi ranta, mutta siellä oleva resort-tyyppinen paikka oli niin kallis ($70-80) että päätettiin jättää väliin. Suunnattiin takaisin pohjoiseen ja kaikenkaikkiaan viiden epätoivoisen tunnin ajamisen jälkeen päädyttiin pakkotilanteessa täysin överiin Orig nimiseen luksusbungalowresorttiin pariksi yöksi (yht $200 / 3hlö) nuolemaan haavoja. Sitä ennen oltiin katsastettu naapurissa paikka jonka ristimme "lost boys" bungaloweiksi koska paikkaa katsastaessamme "respassa" oli joukko nuoria jäbiä istumassa lattialla ringissä ja joita ei näyttänyt juurikaan asiakkaiden saaminen kiinnostanut. Paikka oli muutenkin yleisilmeeltään lähinnä hylätyn oloinen. Se ja luksusresort oli erotettu toisistaan irvokkaasti piikkilangalla. Päivän päätteeksi allekirjoittanut ja Janus totesivat auringon teloittaneen puutteellisesti suojatut ihonkohdat väkevän punaisiksi, joita varjeltiin suurella hartaudella seuraavat päivät.

Resortissa vallitsi korkeasta tasosta johtuen ylijäykkä ja kiusaannuttava tunnelma pääasiassa henkilökunnan käytöksestä johtuen. Paikka olisi ehkä paras pariskunnille. Aina kun pöydästä oltiin viemässä lautasia pois kysyi tarjoilija ilmeisesti jotain joka oli alunperin ollut "sir, may I take this", mutta se kuulosti enemmänkin "so many dish" erittäin pehmeästä tavasta lausua englantia. Respassa taas oli vastassa aina ns. yes yes-poika, joka sanoi kaikkeen hennolla äänellä yes. Janus meni ilmoittamaan että meillä ei tule lämmintä vettä vaan se valuu katolta kukkapenkkiin ja vielä kysyi että ymmärtääkö kaveri asian ja vastaus oli tietysti yes. Ei ymmärtänyt. Koko paikan parasta antia oli puoliavoin suihku-vessayhdistelmä, josta saattoi paskalla istuessa ihailla pilviä. Uskoisin, että henkilökunnan käyttäytymisnormit oli peloteltu omistajan, kenen lie, toimesta takaraivoon niin suurella pelolla, että homma meni täysin överiksi.




Seuraavana päivänä suoritettiin tiedustelua vanhaa kunnon tietoverkkoa ja karttoja hyväksikäyttäen ja suunnaattiin lähelle Dong Duongin asutusta, josta oltiin alunperin menopelit otettu alle. Muutaman täyden paikan katsastamisen jälkeen löydettiin tarkoituksiimme varsin loistava majoitus Thanh Kim Nga bungalowmestasta läheltä rantaa. $30:lla saatiin ilmastointi ja perussiisti huone kolmelle ja siivous joka päivä. Samalla reissulla koeistettiin vaikuttava night market, jossa oli tarjolla joka ikinen elävä olento, jota siamin lahdessa esiintyy. Itse testasin jotain simpukan tapaista läpyskää, joka oli varsin herkullista.




Phu Quocilla kokemamme alkutaipaleen vastoinkäymiset ovat hyvä osoitus siitä kuinka tärkeää on saada hyvää tiedustelutietoa toiminta-alueesta etukäteen. Laiskuus kostautui välittömästi.

4 kommenttia:

Imulippo kirjoitti...

Onko kosteuden ja kuumuuden aiheuttama epävakaa mielentila kenties syynä siihen, että matkasitte tietoisesti turistirysään?

Hege kirjoitti...

En nyt lähtisi sanomaan saarta turistirysäksi.

Imulippo kirjoitti...

Ilmeisesti siellä kuitenkin on lomailijaa joka lähtöön kun sinne on rakennettu tuollainen ylellinen resortti jossa on jopa sivistyneille maille tyypillinen pytty.

Meinaako joku teistä maistaa Balutia ennen kuin poistutte Thaimaan puolelle?

Hege kirjoitti...

Saari on kuitenkin 50km pitkä niin sinne mahtuu monenmoista paikkaa. Yleensähän homma menee niin, että ensin tulee reppureissaajat ja 10-20 vuoden päästä rupeaa nousemaan perinteisimmille matkustajille suunnattuja paikkoja.

Kaikissa paskimmissakin bungaloweissa on käytännössä poikkeuksetta posliini.

Kai sitä baluttia pitäs jossain vaiheessa vetästä naamaan.